maanantai 9. syyskuuta 2013

Takaisin kouluun!

Pienenä oli tapana vihata "takaisin kouluun" -mainoksia, jotka tuntuivat ilmestyvän heti juhannuksen jälkeen. Vähän isompana ymmärsin, että koulun alkaminen on sairaan hyvä juttu, koska se tarkoittaa, ettei tarvitse vähään aikaan käydä joka päivä töissä (tämä etenkin sinä kesänä, kun olin Hakaniemen torilla töissä - tai ainakin sen kesän alussa, kun en ollu vielä tottunut 6.30 aamuihin ja muistanut, mihin kohtaan laatikkoa 26 musta paistinlasta kuuluu).

Vaikka kesätyöt ovatkin nykyään siistimpiä, tänä vuonna koulun alkaminen oli taas hauskaa. Tänään oli eka päivä orientaatioviikkoa, eli meillä oli ekat tunnit ranskaa ja metodologiaa. Ranskan ryhmät on jaettu viime perjantaisen kokeen perusteella, joka oli minun osaltani mennyt odottamattoman hyvin. Olen siis toisessa hikariryhmässä. Niin hauskaa kuin olisi ollutkin olla ryhmässä suvereenisti paras, tällaisina aikoina on myös lohduttavaa tietää, että valtion 10 vuoden ajan tarjoamat ranskan tunnit ovat tuottaneet jotain tulosta.

Ranskan opettaja on ranskalaisella tavalla hauska. Tätä on mahdoton selittää, se on ihan oma tilannehuumorin lajinsa. Onneksi hän myös puhuu hyvin selkeästi, eli opetuksen seuraaminen on helppoa. On myös kivaa, että monet erasmus-opiskelijat ovat innoissaan ja osallistuvat tunneilla. Luulen, että ranskan tunnilta saattaa hyvinkin saada uusia kavereita, kun ryhmä on vain noin 20 hlön kokoinen.

Neljän tunnin ranskan jälkeen oli metodologiaa. Opettaja tuli 45 minuuttia myöhässä, minkä jälkeen hän kertoi vuolaasti, ettei hänelle ollut kerrottu aikataulua ja että hänen on mahdotonta ehtiä tunneille minään päivänä tällä viikolla. Olen yleensä hyvin ymmärtäväinen myöhästelyä kohtaan johtuen omasta taipumuksestani siihen, mutta kun luulimme tauon tuntien välissä olevan lyhyt, olimme vain juosseet McDo'sta hampparit, vaikka lopulta olisi ollut aikaa myös alkusalaateille, juustoille ja jälkiruoille. Tämä vähensi sympatiaani opettajaa kohtaan.

Iltapäiväksi olin ilmoittautunut vierailulle Ranskan senaattiin (parlamentin ylähuone). Tässä vaiheessa olimme kaikki siinä määrin väsyneitä ja nälkäisiä, että hihittelimme patsaille. Mutta miten voi olla, että kaikki rintakuvat miehistä nyt vaan näyttävät Leniniltä? Otin kuvan todisteeksi.




































Kuten kuvista voi havaita, Ranskan valtiollisissa rakennuksissa on vähän eri tyylistä kuin meillä koto-Suomessa. Mutta, huolimatta palatsin loisteesta, Ranskan senaatissa ei ole sähköistä ääntenlaskujärjestelmää. Ne äänestävät nostamalla kättä. Siis nostamalla kättä! Jos tulos on epäselvä, kukin kävelee salin eteen näyttämään lukijalle "jaa", "ei" tai "eos" -korttia, jossa on viivakoodi. Me Suomessa tosiaan ollaan eurooppalaisen teknologisen kehityksen aallonharjalla...




1 kommentti:

  1. Jooooo Kyl Salee! Meilläpäi olkaa jo totuttu näihi leenineihi joka nurkassa. Ymmärrän ton huumorintajujutun koska en itkään pysty selittää venäläist huumorintajuu :) mut tääl päi ei tarvii duumassa äänestää ollenkaa :D:D putin käy yksin painaa nappulaa...t. Mape

    VastaaPoista