Sunnuntaibrunssi

Koekertauksesta masentuneina kävimme eilen kavereiden kanssa brunssilla. Löysimme paikan tältä sivulta, jotka on saatavilla englanniksi. Paikkojen arviot löytyvät tosin vain ranskaksi, onneksi annetut tähdet ovat universaali kieli.

Valitsimme sivustolta Tropic Cafén ihan Pariisin keskustasta (66, Rue des Lombards), Chatêlelta. Paikka on pieni mutta viihtyisä, ja brunssin valikoima oli ihan riittävän laaja. Brunssikulttuuri taitaa olla täällä Ranskassa erilainen kuin Suomessa, ruokalajit olivat vähän lähempänä lounasta kuin aamiaista. Mysli oli saneerattu, kun taas kanankoipia löytyi.

 

 

Söin couscous-salaattia, munakokkelia, juustoja viikunahillon kanssa, jogurttia ja itsetehtyä hedelmäsalaattia, tomaatteja yrttikastikkeella sekä lettuja nutellalla. Ainakin. Tavoite tosin olikin syödä koko päivän tarpeiksi.

Ainoa miinus oli, että Pariisissa brunssit ja muut aamupalasetit ovat aika kalliita. Tämäkin kustansi 23 euroa. Jos vertaa, että tosi hyvän lounaan (alkupala + pääruoka tai pääruoka + jälkiruoka) voi löytää 12 eurolla, täällä patonkipääkaupungissa kannattaa satsata mieluummin päivän muihin aterioihin kuin aamupalaan. Uunituoreen croissantin saa boulangeriesta noin eurolla, eikä se petä koskaan.

Energian keräämistä koekertausta varten

Tämän vuoden viimeinen Pariisin-matkustaja, äiti, on nyt saatettu turvallisesti lentokentälle. Samoin tänään starttaa oma viimeinen viikkoni täällä - suuntaan kotiin ensi sunnuntaina. Onneksi tammikuun tenttiviikot tarkoittavat myös pehmeää laskua talvikaupunkiin muuttamiseen, koska olen täällä vielä 5.-23.1.

Olen selvästi jäljessä kaiken siistin tapahtuneen raportoinnissa. Koska en edes enää osaisi selostaa, mitä kaikkea teimme siskoni ollessa täällä, listaan huippukohdat:

1) Korealainen ravintola Bastillessa

Bastillen lähellä on alue, jolla on paljon vilkkaita baareja ja yöelämää. Meidän oli siskoni kanssa tarkoitus iskeä alueen johonkin jazz-baariin erasmus-kavereideni kanssa hänen ensimmäisenä iltanaan, mutta halusimme ensin haukata jotain. Päädyimme Chez Heangiin (joka on paikan oikea nimi, vaikka ovessa lukee Barbecue de Seoul), mistä tuli illan kohokohta. Ravintolan idea on, että ruoka tarjoillaan marinoituna sekä raakana ja asiakas saa itse grillata sen pöydän keskiosassa olevassa pienessä grillissä. Ruoka, eli annos ja alkuun kaalisalaatti, oli tosi hyvää ja liha laadukasta. 12 euron hintaiseksi kelpo ateria, siis. Mestan osoite on 5, Rue de la Roquette.

2) Déli-cieux

Printempsin toisen tavaratalon katolla on kattoterassi ja kahvila, jonka nimi on Déli-cieux. Olen käynyt siellä melkein kaikkien kaikkien vieraideni kanssa, mutta en ole vielä kyllästynyt näkymään. Tavaratalo sijaitsee Opéran lähellä, ja sen katolta avautuu näkymä paitsi pohjoiseen Montmartren kukkulalle, myös etelään Pariisin yli. Kun pyyhälsimme siskoni kanssa paikalle, eräs tarjoilija totesi tervehdykseksi, että satuittepa hyvään aikaan. Kuvat varmaan selittävät, mitä hän tarkoitti.

3. Rue de la Verrerien kilokaupat

Ihan Pariisin ytimessä, Rue de la Verreriellä, on paljon hauskoja second hand -putiikkeja. Niiden idea on, että vaatteet on hinnoiteltu kilohinnalla. Valikoima on huomattavan laaja, selasimme esimerkiksi siskoni kanssa yhden rekillisen college-paitoja yrittäessämme etsiä rumaa, ironista joulupusakkaa. (Täydellinen yksilö ei vielä tällä kertaa löytynyt.)

+ 1 Hôtel de Villen luistinrata, eli mitä jäi tekemättä

Pariisiin pian matkustavien kannattaa Rue de la Verrerielle mennessään piipahtaa kaupungintalon edessä olevalla suurella luistinradalla. Pariisissa on muitakin, esimerkiksi Eiffelin vieressä, mutta mielestäni tämä vaikutti siisteimmältä. Huom, rata avataan vasta 21.12.

324 metrin kertakäyttörakennus

Kävimme maanantaina varmaankin Pariisin tunnetuimmassa nähtävyydessä, jonka olin itse sivuuttanut täysin ennen kaverini tuloa. Kiipesimme (tai no, hissi kiipesi meidät) Eiffel-torniin.

Kaikki, jotka ovat minut tavanneet viimeisen kahden kuukauden aikana, voivat sivuuttaa seuraavan kappaleen, koska olen kertonut tämän anekdootin varmasti kaikille. Kas niin. Eiffel-torni ei ollut mikään suosittu hanke 1880-luvulla, kun sitä alettiin rakentaa, vaan monet pariisilaisesteetikot pitivät sitä järkyttävänä rotiskona. Eräs heistä, kirjailija Guy de Maupassant, kävi kuitenkin tornissa lounaalla päivittäin sen valmistumisen jälkeen. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän käy vihaamassaan rakennuksessa, kirjailija vastasi: "Se on Pariisin ainoa paikka, josta ei näy Eiffel-tornia".

Olin skipannut torniin kiipeämisen aikaisemmin, koska olin pitänyt sitä vähän turhana nähtävyytenä. Tai siis, en ole myöskään 22 vuoden pääkaupunkiseudulla asumisen aikana kertaakaan käynyt Stadikan tornissa. Eiffelin vertaaminen töölöläiseen arkkitehtuurin merkkiteokseen osoittautui nopeasti hätiköidyksi, koska näköala oli suunnattoman hieno. (Tai no, toisaalta en ole koskaan käynyt siellä Stadikan tornissa, eli mistäs minä sen tiedän. Ehkä Helsinki on yhtä kaunis.) Lisäksi sananlasku "huipulla tuulee" osoittautui myös konkreettisessa mielessä todeksi.

Eiffelissä käynnin jälkeen meillä oli vielä muutama tunti aikaa pörrätä kaupungilla. Emme olleet suunnitelleet sen ihmeempiä turistinähtävyyksiä näin lähtöpäivälle, mutta maanantai taisikin olla tuotteliain päivämme. Kävelimme Eiffeliltä Invalides-kirkolle, missä on kirkon lisäksi armeijamuseo ja Napoleonin hauta. Vierailemisen arvoinen tämäkin. Jatkoimme matkaamme Concorden kautta Ooppera-talolle, koukkasimme isojen tavaratalojen (Printemps ja Lafayette) jouluvalojen kautta St. Lazare -asemalle, mistä matkustimme takaisin kotikoloon hakemaan kaverini tavaroita. Ja niin taas yksi vierailija saatettiin lentokenttäjunaan (tai tällä kertaa taksiin, kun junissa oli jotain häikkää).

Alla vielä pari otosta kävelymatkalta Invalidesilta Concorden aukiolle. Kultaiset patsaat ovat Pont Alexandre III -sillalta.

Saint-Ouen

Eräänä sunnuntai-aamuna me pikku-hipsterit suuntasimme heti lauantai-aamusta Saint-Ouenin kirpputorille. Siinä mielessä kirppari ei ole se hipstereistä hipsterein, että siellä myydään aika vähän vaatteita tai kenkiä. Astioita, kalusteita, koruja, rasioita ja muita esineitä on sen sijaan myynnissä vaikka millä mitoin.

Jos mielenne tekee samalle kirpputorille, kannattaa napata metro numero 4 ja ajaa sen pohjoiselle päätepysäkille Porte de Clignancourtiin. Metroasemalta suunnataan suoraan pohjoiseen kohti isompaa autotietä (boulevard périphérique), ja hyökätään sen ali. Ei kannata hämääntyä puhelimia kauppaavista miehistä, ne ovat kansoittaneet lähinnä alueen metroaseman lähellä. Kun autotie on alitettu, ensiksi vastaan tulee tyypillinen turistikirppis, jolla myydään enimmäkseen vain krääsää ja rättejä. Varsinainen St. Ouen -tori löytyy vasta sen takaa.

Kirpputorin läheisyydestä löytyy myös vähän hienompia kauppoja, joissa myydään antiikkia ja 60-70-luvun tuotantoa. Me piipahdimme Marché Malassiksessa, jonka osoite on 142, Rue des Rosiers. Kuten kultaisella 90-luvun koodatusta nettisivuista huomaa, paikka on omistautunut antiikille.

Marché Malassiksessa näin ehkä siisteimmän Star Wars -ohjeistuotteen ikinä:

Kun maailma on sun osteri, osa 2

Lupasin kirjoittaa jatko-osan postaukseen siitä, mitä täällä kannattaa tehdä. Vihjasin jopa esitteleväni potentiaalisia ostospaikkoja. Aïe aïe! Täytyy sanoa, että tällä rahankäytöllä eurooppalaisen talouden pitäisi alkaa kohentua.

1. Vallée Village, outlet-kylä

Kylä sijaitsee reilun puolen tunnin metromatkan päässä Pariisista. Kylässä riittää niin putiikkia kuin asiakkaitakin. Kaupat edustavat kalliimpaa hintaluokkaa, esimerkiksi Ralph Laurenia, Michael Korsia, Jimmy Choota, Longchampia ja Tommy Hilfigeriä. Alennukset normaalihinnasta ovat vaihtelevia, osittain tosi hyviä - itse investoin viime viikonloppuna Calvin Kleinin rintsikoihin, jotka maksoivat 20e. Mestoille pääsee RER-juna A:lla, pysäkin nimi on Val d'Europe.

2. Citypharma Rue du Four  (osoite: 26, Rue du Four)

(Ranskalaiset) ihonhoitotuotteet ovat täällä houkuttelevimmissa hinnoissa kuin Suomessa, ja kaikista parhaat diilit saa Citypharmasta. Myös putiikin vitamiinivalmisteet ja luonnontuotteet ovat huokeita. Valitettavasti suurin osa Pariisiin suuntaavista turisteista tietää tämän. Kauppa on aina täynnä, jopa ihan tavallisina arkiaamuina. Jos psyyke kestää hullujen päivien tasoisen kuhinan, kandee käydä tsekkaamassa.

3. "Alue Oopperan takana"

Boulevard Haussman on vähän kuin Pariisin Aleksanterinkatu. Siltä löytyvät suurimmat pariisilaiset tavaratalot, Galeries Lafayette ja Printemps, mutta myös kaikki suosituimmat perusvaateliikkeet kuten Zara ja Mango.

4. Le Forum des Halles (osoite: 101, Rue Berger)

Ihan keskellä Pariisia maan alla sijaitseva ostoskeskus, josta löytyvät jotakuinkin kaikki keskihintaiset vaate- ja kenkäkaupat. Valitettavasti ostoskeskus on suunniteltu vähän kuin Itäkeskus (ei ulkonäöllisesti vaan pohjaltaan), eli "ai nyt me ollaan taas tässä" -hetkiä saattaa tulla.

5. Kilovaatekaupat

Kilovaatekauppoja, eli kauppoja, joissa second hand -vaatteet on hinnoiteltu niiden painon perusteella, on oikeastaan ympärä Pariisia. Keskittymä näitä löytyy Rue de la Verrerieltä (ei kovin pitkä katu :)). Näillä holleilla on muitakin hauskoja, pieniä sekä isoja putiikkeja, eli kannattaa kierrellä.

Toisin sanoen, rahoistaan täällä kyllä pääsee eroon.

Aiheeseen liittyen nappasin kuvia Abbessesin metroasemalla sunnuntaina olleesta pienestä kirpparista, joka oli super symppis.

Marie Antoinetten buduaarissa

 

Kun lupauduin lähtemään lauantai-päiväksi Versaillesiin, en tiennyt mihin olin ryhtymässä. Päällepäin retki kuulosti lokoisalta: junalla puolen tunnin matkan päähän Pariisista, ilmainen sisäänpääsy linnaan (tulee halvaksi olla nuori eurooppalainen), eväiden mutustelua puistossa ja paluu takaisin boulevard périphériquen turvalliselle sisäpuolelle. Joopa joo.

Linna-osuus menikin aivan suunnitelmien mukaisesti, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja linna oli täynnä hullun lailla kuvaavia kiinalaisia. Kiertelimme vaatimattomassa asumuksessa noin tunnin, minkä jälkeen siirryimme ihailemaan vielä vaatimattomampaa puutarhaa.

Puutarhassa vierähti tovi. Olen kyllä aikaisemminkin kuullut saksalaisten olevan perusteellisia ja järjestelmällisiä, mutta tämän mittakaava oli mennyt minulta ohi. Kun pintauduimme linnasta puutarhaan, kello oli kaksitoista. Olimme juuri missanneet ajan, jolloin suihkulähteet olivat päällä, ja seuraava alkaisi vasta puoli neljältä. Jostain syystä olin meistä ainoa, jonka mielestä ei ole mitään järkeä hengailla puistossa kolmea ja puolta tuntia odottamassa, että vesi alkaisi suihkuta kivestä, joten pidin mölyt mahassani. Ja, koska meidän täytyi tietysti nähdä kaikki suihkulähteet päällä, lähdimme raahautumaan kotiin vasta puoli kuudelta.

Kun maailma on sun osteri, osa 1

Fun fact: Pariisi on kaupunki, jossa vierailee vuosittain maailman eniten turisteja (Wikipedian mukaan, huomatkaa taipuvaisuuteni ankaraan lähdekritiikkin). Täällä kymmenisen viikkoa budjattuani en ihmettele yhtään.

Nimittäin, vasta eräänä lauantai-aamuna täällä ymmärsin, mitä "maailma on mun osteri" tarkoittaa (tämän lähde on William Shakespeare, eli parempaan suuntaan ollaan menossa). On mageeta, kun jalkojen ja bussilipun ulottuvissa on niin paljon kaikkea: Näyttelyitä, museoita, konsertteja, kauppoja (niin pieniä putiikkeja kuin Zarojakin), baareja ja klubeja. Ja, kun kadulla näkee ihan Alan Rickmanin näköisen miehen, se saattaa ihan oikeasti olla Alan Rickman. Toki ajoittain se, että kaikkea on tosi paljon, on hippusen ärsyttävää. Esimerkiksi yliopistolle matkatessa, kun väkeä on niin pipona, että metrossa hiki valuu selkää pitkin. Tai silloin, kun ajattelee tekevänsä rauhallisen kävelyn puistossa, ja kaikkialla on säntäileviä lenkkeilijöitä kuin Helsinki City Runissa konsanaan.

Mitä täällä sitten kannattaa tehdä? Osa 1.

1. Nähdä perinteiset nähtävyydet, koska ne ovat klassikoita. Kornia ehkä, mutta kyllä se Eiffel kannattaa käydä tsiigaamassa. Muita vastaavia:

* Louvre

* Musée d'Orsay (ennen uutta vuotta täällä käyville tiedoksi, että siellä on tällä hetkellä menossa Masculin, masculin -niminen näyttely, joka esittelee alastonta miesvartaloa taiteen keinoin)

* Sacré Coeur (kirkko Montmartrella)

* Île de la Cité (Pariisin keskellä oleva saari) ja sillä sijaitseva Notre Dame -kirkko

* Riemukaari ja sen takaa lähtevä ostoskatu Champs-Élysées

* Concorden aukio

2. Syödä ja juoda (viiniä). Esimerkiksi täällä:

* La Fourmi (osoite 74, rue des Martyrs): Illanviettopaikka, jossa on isot ikkunat, kohtuuhintaista viiniä, yksinkertaisuudessaan maittavaa ruokaa ja paikalliset hipsterit mestoilla.

* Les Piétons (osoite 8, rue des Lombards): Ei aivan syyttä suosittu tapas-paikka - tiistai-iltana saimme pöydän vain tunniksi, kun ei ollut varausta. Happy hourina lasi sangriaa ei maksa juuri mitään (tää halpa viini -juttu tuntuu olevan merkitsevä näissä suosituksissa :D)

* Bistrot l'Époque (osoite 81, rue du Cardinal Lemoine): Stereotyyppinen pariisilaisbistro. Ulkoapäin hiukan vaatimattoman oloinen, mutta ilmiselvästi rakkaudella tehtyä ja pieteetillä lautaselle aseteltua ruokaa.

* Café Columbus (osoite esimerkiksi 21, rue Soufflot): Huolimatta siitä, että kyseessä on kahvilaketju, se on mahdottoman söpö. Take-away-mukeja koristaa pyöreä karhun naama, ja vitriinissä on tarjolla aika fyysisiä muffineita (ne painavat varmaan kilon tsipale). Lisäksi ainakin rue Soufflot'n yksilössä on wlan, eli kahvihetken voi maustaa surffailemalla internetseissä.

3. Nähdä, ce qui se passe (eli mitä tapahtuu).

Täällä ollessani olen käynyt katsomassa katutaiteilijoiden spray-maalaamaa oranssia kerrostaloa ja alkuräjähdyksestä kertovaa valo-ilotulitus-ääni-show'ta. Vastaavia älyttömän päheitä tapahtumia on koko ajan. Tämän takia matkaa kannattaa suunnitella netissä seuraavien blogien avustuksella. Tässä kohtaa ranskan osaajat ja ahkerat google-kääntäjät ovat valitettavasti etuoikeutettuja, koska siisteimmät blogit ovat ranskaksi:

* The HIP Paris Blog (englanniksi!)

* Paris Bouge

* Que faire à Paris?

*RUOKAEKSTRA:* Hungry for Paris (englanniksi!)

*PRINTTIEKSTRA* Osta lehtikojusta (ranskankielinen) Pariscope. Se sisältää jokapariisilaisen menovinkit printtimuodossa.

To be continued. Kun maailma on sun osterin toisessa osassa on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita (eli esimerkiksi, où on fait le shopping).

Punnitse ja säästä, eiku mitä?

Pariisissa on käytettyjen vaatteiden kauppoja, joista ostetaan vaatteita kilohinnalla. Jep, kilohinnalla. Kussakin vaatteessa on hinnan ilmaisevä hälytin, ja kassalla ostokset punnitaan. Sairaan siistiä. Nopean katselmuksen perusteella voi myös todeta, että putiikeissa oli jos jonkinlaista rytkyä - keskimääräinen hipsteri saattaisi saada lieviä onnen rytmihäiriöitä tällaiseen aarteeseen törmätessään.

Otin kuvia heti ensimmäisestä kilovaatekaupasta, johon törmäsimme, enkä jaksanut kaivaa kameraa enää seuraavassa. En edes 4 m2 kokoisen laukkupinon edessä.

Kuten voitte kuvitella, kaupasta lähti vaatetta mukaankin. Yksilö painoi 125 grammaa, ja kilohinta oli 60 euroa: