Kotikolo

Kello on nyt neljä, enkä ole lukenut tänään sivuakaan koemateriaalia. Tämähän on vähän kuin pääsykoeaikoina, jäätävä morkkis.

No, joka tapauksessa lupasin kuvallisen postauksen pikkuruisesta asunnosta, jossa nyt asun. Aloitan hyvillä puolilla. Asunto sijaitsee hienolla alueella ja sen ikkunasta näkyy Eiffel-torni. Tämä "näkyy" ei tässä kohtaa tarkoita, että jos varvistan toisella jalalla ja käännän päätä niin, että niskat melkein nyrjähtävät, voin nähdä vilauksen tornin huipusta - pikemminkin torni on ainut juttu, mikä ikkunasta ylipäätään näkyy.

Kun sanoin, että asunto on "pieni", en nyt tarkoita 25-neliöistä, hulppeaa yksiötä. (Huomaatteko, käsitykseni pienestä asunnosta on puolittunut vain muutaman kuukauden aikana.) Tämä luukku on ehkä noin 10 neliötä, pienempi kuin keskimääräiset hotellihuoneet.

Kyllä, se on mahdollista. Täällä ei nimittäin ole kylpyhuonetta ollenkaan. Suihku on keittiössä, ja wc sijaitsee suihkun sisällä. Tämä tekee suihkussakäynnistä helpompaa, kun pöntön päällä pystyy pitämään shampoita ja muita, eivätkä ne putoile koko ajan maahan.

Portaat, jotka kuvissa näkyvät, johtavat parvelle. Lisäksi kuvassa olevan sohvan saa avattua sängyksi. Vaihtelemme kämppiksen kanssa, kumpi nukkuu kummassa. Parvi on aika mukava nukuttava, patjalla on paljon tilaa ja siellä on erillinen lamppu ja katkaisija. Näin toinen voi esimerkiksi lukea (kirjaa! ei koulujuttuja), kun toinen nukkuu.

Asuntomme vieressä on jaettu terassi, jolta on ihan huikea näkymä.

Alempi kuva on otettu yhdeltä yöllä. Eiffel-torniin sytytetään nimittäin kuudelta vähän kellertävät valot, ja tasatunnein torni vilkkuu viiden minuutin ajan, ja tällöin perusvalot palavat myös. Torni onkin magein yhdeltä yöllä, kun kellertävät valot sammuvat, ja ainoastaan vilkkuvat valot näkyvät. En edes tiennyt tätä, ennen kuin muutin tänne 16. kaupunginosaan. Hihii.