Kun maailma on sun osteri, osa 2

Lupasin kirjoittaa jatko-osan postaukseen siitä, mitä täällä kannattaa tehdä. Vihjasin jopa esitteleväni potentiaalisia ostospaikkoja. Aïe aïe! Täytyy sanoa, että tällä rahankäytöllä eurooppalaisen talouden pitäisi alkaa kohentua.

1. Vallée Village, outlet-kylä

Kylä sijaitsee reilun puolen tunnin metromatkan päässä Pariisista. Kylässä riittää niin putiikkia kuin asiakkaitakin. Kaupat edustavat kalliimpaa hintaluokkaa, esimerkiksi Ralph Laurenia, Michael Korsia, Jimmy Choota, Longchampia ja Tommy Hilfigeriä. Alennukset normaalihinnasta ovat vaihtelevia, osittain tosi hyviä - itse investoin viime viikonloppuna Calvin Kleinin rintsikoihin, jotka maksoivat 20e. Mestoille pääsee RER-juna A:lla, pysäkin nimi on Val d'Europe.

2. Citypharma Rue du Four  (osoite: 26, Rue du Four)

(Ranskalaiset) ihonhoitotuotteet ovat täällä houkuttelevimmissa hinnoissa kuin Suomessa, ja kaikista parhaat diilit saa Citypharmasta. Myös putiikin vitamiinivalmisteet ja luonnontuotteet ovat huokeita. Valitettavasti suurin osa Pariisiin suuntaavista turisteista tietää tämän. Kauppa on aina täynnä, jopa ihan tavallisina arkiaamuina. Jos psyyke kestää hullujen päivien tasoisen kuhinan, kandee käydä tsekkaamassa.

3. "Alue Oopperan takana"

Boulevard Haussman on vähän kuin Pariisin Aleksanterinkatu. Siltä löytyvät suurimmat pariisilaiset tavaratalot, Galeries Lafayette ja Printemps, mutta myös kaikki suosituimmat perusvaateliikkeet kuten Zara ja Mango.

4. Le Forum des Halles (osoite: 101, Rue Berger)

Ihan keskellä Pariisia maan alla sijaitseva ostoskeskus, josta löytyvät jotakuinkin kaikki keskihintaiset vaate- ja kenkäkaupat. Valitettavasti ostoskeskus on suunniteltu vähän kuin Itäkeskus (ei ulkonäöllisesti vaan pohjaltaan), eli "ai nyt me ollaan taas tässä" -hetkiä saattaa tulla.

5. Kilovaatekaupat

Kilovaatekauppoja, eli kauppoja, joissa second hand -vaatteet on hinnoiteltu niiden painon perusteella, on oikeastaan ympärä Pariisia. Keskittymä näitä löytyy Rue de la Verrerieltä (ei kovin pitkä katu :)). Näillä holleilla on muitakin hauskoja, pieniä sekä isoja putiikkeja, eli kannattaa kierrellä.

Toisin sanoen, rahoistaan täällä kyllä pääsee eroon.

Aiheeseen liittyen nappasin kuvia Abbessesin metroasemalla sunnuntaina olleesta pienestä kirpparista, joka oli super symppis.

Marie Antoinetten buduaarissa

 

Kun lupauduin lähtemään lauantai-päiväksi Versaillesiin, en tiennyt mihin olin ryhtymässä. Päällepäin retki kuulosti lokoisalta: junalla puolen tunnin matkan päähän Pariisista, ilmainen sisäänpääsy linnaan (tulee halvaksi olla nuori eurooppalainen), eväiden mutustelua puistossa ja paluu takaisin boulevard périphériquen turvalliselle sisäpuolelle. Joopa joo.

Linna-osuus menikin aivan suunnitelmien mukaisesti, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja linna oli täynnä hullun lailla kuvaavia kiinalaisia. Kiertelimme vaatimattomassa asumuksessa noin tunnin, minkä jälkeen siirryimme ihailemaan vielä vaatimattomampaa puutarhaa.

Puutarhassa vierähti tovi. Olen kyllä aikaisemminkin kuullut saksalaisten olevan perusteellisia ja järjestelmällisiä, mutta tämän mittakaava oli mennyt minulta ohi. Kun pintauduimme linnasta puutarhaan, kello oli kaksitoista. Olimme juuri missanneet ajan, jolloin suihkulähteet olivat päällä, ja seuraava alkaisi vasta puoli neljältä. Jostain syystä olin meistä ainoa, jonka mielestä ei ole mitään järkeä hengailla puistossa kolmea ja puolta tuntia odottamassa, että vesi alkaisi suihkuta kivestä, joten pidin mölyt mahassani. Ja, koska meidän täytyi tietysti nähdä kaikki suihkulähteet päällä, lähdimme raahautumaan kotiin vasta puoli kuudelta.

Kun maailma on sun osteri, osa 1

Fun fact: Pariisi on kaupunki, jossa vierailee vuosittain maailman eniten turisteja (Wikipedian mukaan, huomatkaa taipuvaisuuteni ankaraan lähdekritiikkin). Täällä kymmenisen viikkoa budjattuani en ihmettele yhtään.

Nimittäin, vasta eräänä lauantai-aamuna täällä ymmärsin, mitä "maailma on mun osteri" tarkoittaa (tämän lähde on William Shakespeare, eli parempaan suuntaan ollaan menossa). On mageeta, kun jalkojen ja bussilipun ulottuvissa on niin paljon kaikkea: Näyttelyitä, museoita, konsertteja, kauppoja (niin pieniä putiikkeja kuin Zarojakin), baareja ja klubeja. Ja, kun kadulla näkee ihan Alan Rickmanin näköisen miehen, se saattaa ihan oikeasti olla Alan Rickman. Toki ajoittain se, että kaikkea on tosi paljon, on hippusen ärsyttävää. Esimerkiksi yliopistolle matkatessa, kun väkeä on niin pipona, että metrossa hiki valuu selkää pitkin. Tai silloin, kun ajattelee tekevänsä rauhallisen kävelyn puistossa, ja kaikkialla on säntäileviä lenkkeilijöitä kuin Helsinki City Runissa konsanaan.

Mitä täällä sitten kannattaa tehdä? Osa 1.

1. Nähdä perinteiset nähtävyydet, koska ne ovat klassikoita. Kornia ehkä, mutta kyllä se Eiffel kannattaa käydä tsiigaamassa. Muita vastaavia:

* Louvre

* Musée d'Orsay (ennen uutta vuotta täällä käyville tiedoksi, että siellä on tällä hetkellä menossa Masculin, masculin -niminen näyttely, joka esittelee alastonta miesvartaloa taiteen keinoin)

* Sacré Coeur (kirkko Montmartrella)

* Île de la Cité (Pariisin keskellä oleva saari) ja sillä sijaitseva Notre Dame -kirkko

* Riemukaari ja sen takaa lähtevä ostoskatu Champs-Élysées

* Concorden aukio

2. Syödä ja juoda (viiniä). Esimerkiksi täällä:

* La Fourmi (osoite 74, rue des Martyrs): Illanviettopaikka, jossa on isot ikkunat, kohtuuhintaista viiniä, yksinkertaisuudessaan maittavaa ruokaa ja paikalliset hipsterit mestoilla.

* Les Piétons (osoite 8, rue des Lombards): Ei aivan syyttä suosittu tapas-paikka - tiistai-iltana saimme pöydän vain tunniksi, kun ei ollut varausta. Happy hourina lasi sangriaa ei maksa juuri mitään (tää halpa viini -juttu tuntuu olevan merkitsevä näissä suosituksissa :D)

* Bistrot l'Époque (osoite 81, rue du Cardinal Lemoine): Stereotyyppinen pariisilaisbistro. Ulkoapäin hiukan vaatimattoman oloinen, mutta ilmiselvästi rakkaudella tehtyä ja pieteetillä lautaselle aseteltua ruokaa.

* Café Columbus (osoite esimerkiksi 21, rue Soufflot): Huolimatta siitä, että kyseessä on kahvilaketju, se on mahdottoman söpö. Take-away-mukeja koristaa pyöreä karhun naama, ja vitriinissä on tarjolla aika fyysisiä muffineita (ne painavat varmaan kilon tsipale). Lisäksi ainakin rue Soufflot'n yksilössä on wlan, eli kahvihetken voi maustaa surffailemalla internetseissä.

3. Nähdä, ce qui se passe (eli mitä tapahtuu).

Täällä ollessani olen käynyt katsomassa katutaiteilijoiden spray-maalaamaa oranssia kerrostaloa ja alkuräjähdyksestä kertovaa valo-ilotulitus-ääni-show'ta. Vastaavia älyttömän päheitä tapahtumia on koko ajan. Tämän takia matkaa kannattaa suunnitella netissä seuraavien blogien avustuksella. Tässä kohtaa ranskan osaajat ja ahkerat google-kääntäjät ovat valitettavasti etuoikeutettuja, koska siisteimmät blogit ovat ranskaksi:

* The HIP Paris Blog (englanniksi!)

* Paris Bouge

* Que faire à Paris?

*RUOKAEKSTRA:* Hungry for Paris (englanniksi!)

*PRINTTIEKSTRA* Osta lehtikojusta (ranskankielinen) Pariscope. Se sisältää jokapariisilaisen menovinkit printtimuodossa.

To be continued. Kun maailma on sun osterin toisessa osassa on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita (eli esimerkiksi, où on fait le shopping).

Perjantaikaramellit

Oon ollut tänään epätavallisen ahkeralla päällä. (Johtuu varmaan aurinkoisesta ja lämpimästä säästä - taas voi olla ilman takkia ja kaulahuivia! Oon ottanut asiakseni huvittaa paikallisia kertomalla Suomessa sataneesta ensilumesta.) Hilpaisin aamulla lenkille, menin luennolle ajoissa(!), ja luennon loputtua kävimme suomalaisvaihtarin kanssa modernin taiteen museo Pompidoussa. Aurinkoisen iltapäivän lopuksi pistäydyimme aika lähellä kotiani olevassa ruotsalaisessa karkkikaupassa.

Iltapäivän paras kohta oli kuitenkin, että törmäsimme (ehkä) Alan Rickmaniin. Toivon, ettei se oikeasti ollut Alan vaan samannäköinen tuima ranskalaismies, koska muuten näin vaan selän. No joo, takaisin karkkikauppa-asiaan.

Käramell sijaitsee siis osoitteessa 15, rue des Martyrs, lähin metroasema ehkä Saint Georges (lähellä myös Pigallea). Putiikki oli ihan kuin Peppi Pitkätossu -elokuvasta. Mesta on jatkossa ihan must ennen leffaan menoa, ranskalaisten konditoriakyvyt nimittäin eivät ulotu irtokarkkeihin. Tai siis kuka muka tykkää nallekarkeista?

Pööpöilyä

Inhoan päiviä, jolloin en saa mitään aikaan. Maanantai oli sellainen. Vaikka tiedän mainiosti, etten pysty opiskelemaan kotona (muuten kuin uhkaavan deadlinen alla), kokeilen kuitenkin kepillä jäätä säännöllisin väliajoin.

Maanantaina heräsin yhdeltätoista, eli aivan liian myöhään arkipäiväksi. Kun valmistauduin yliopistolle lähtöön, piru koputti olkapäätä. "Eikö olisikin makoisaa jäädä tänne kotiin lukemaan", se sanoi, "kun täällä on valmista ruokaakin. Ja sitä paitsi koululle on pitkä matka, voitat aikaakin täällä lukemalla". Ja kuinkas sitten kävikään, vietin loppupäivän torkkuen, facebookaten, lukien hs.fitä, katsoen läskidokumentteja (Jutan superdieetit on tosi koukuttava) ja ajoittain koulukirjaa selaillen. Huoh. Iltaluento onneksi vähän pelasti menetettyä päivää.

Tänään olin vähän ahkerampi, joskin unohdin kirjastokortin kotiin, mikä tarkoitti, että luentojen välissä notkuin kahvilla. Täällä ei nimittäin pääse kirjastoon ilman kirjastokorttia, ei edes opiskelijakortilla. Tämä johtuu siitä, että yliopistolla on kullekin aineelle omat kirjastot, ja muut kuin tämän aineen opiskelijat eivät pääse edes sisään kirjastoon. Itse asiassa kirjastot on myös jaettu vuosikursseittain - käsittääkseni meidän kirjastomme on 3.-4. vuoden oikisopiskelijoille ja joidenkin vuosikurssien kauppatieteilijöille.

(Fun fact: saadakseni kirjastokortin minun täytyi tuoda passikuva, näyttää opiskelijakortti JA todistus siitä, että asun Pariisissa. Kirjastotäti ei ensin meinannut hyväksyä kotivakuutusta todistuksena täällä asumisesta, vaikka pankissa se kyllä kelpasi. Olen alkanut kehitellä teoriaa, jonka mukaan Ranskan vähäinen maine sotakentillä johtuu ankarasta sisäisestä paperisodasta.)

Easy as a Sunday morning

Otsikko on harhaanjohtava - minulla ei ole tapana tehdä viikonloppuaamuisin muuta kuin nukkua. Niinpä kuvat tässä postauksessa ovat sunnuntai-iltapäivältä.

Päätimme ottaa tänään rennosti ja käydä kävelyllä Bois de Boulogne:ssa, joka on Pariisin länsilaidalla oleva metsän ja puiston risteytys. Aurinko paistoi ja puisto oli täynnä jalkapalloa pelaavia pikkupariisilaisia.

Vaikka kuvissa näyttää, että sää on lämmin ja kesäinen, oikeasti syksy alkaa hiipiä tännekin. Enää ei voi kuvitellakaan riekkuvansa ballerinoissa ja neuleessa ulkona. Höh.

Katutaideräjähdys

Haha, eilinen ilta meni juuri niin kuin ennustin - emme koskaan päätyneet tanssilattialle. Kaikki alkoi siitä, että baarissa istuessamme päätimme Duplexin olevan räävittömän hintainen (sisäänpääsy pojilta 20 e, öö terve - ja miten voi olla laillista, että tytöt pääsevät ilmaseksi?). Näin ollen vaihdoimme kohteeksemme lähempänä olevan tanssimestan. Kun könysimme sinne, vastassa oli 120-kiloinen poke, joka ei päästänyt meitä sisään kun nimet eivät olleet listalla. Kommelluksien päätteeksi pidimme tosi dekadentit jatkot Mäkkärissä.

Tänään heräsin puolenpäivän aikoihin lähteäkseni lounaalle suomalaisvaihtarin kanssa. Mums mums, koskaan ei voi syödä riittävästi sushia. Vatsa täynnä suunnistin "oranssille tornille". Pariisi 13:n oranssi torni on kerrostalo, joka on täynnä katutaidetta - aivan älytön mesta. Talo on siis tyyliin 70-luvulta, ja sen nimi tulee kirkuvan oranssista ulkoseinästä. Sisältä löytyy 9 kerrosta ja 36 viisihuoneista asuntoa, jotka on taiteiltu lattiasta kattoon. Alla olevista kuvista saa osviittaa, millainen nykytaidepläjäys on kyseessä. Halusimme mennä katsomaan taloa tänään, koska se puretaan lokakuun lopussa.

Kun tulimme paikalle neljän aikaan, huomasimme kauhuksemme, että mestaan oli jäätävä jono. Urheina päätimme kuitenkin siirtyä sen jatkoksi, kun kiire ei varsinaisesti painanut harteilla.

Jonotettuamme tunnin arvioimme, että jonossa vierähtäisi vielä toinenkin. Rakennus suljetaan päivittäin klo 20, ja viimeiset asiakkaat pääsevät sisään klo 19.15. Kun kello tuli 18.30, eli jonotettuamme varpaat jäässä kaksi ja puoli tuntia, rupesimme vilkuilemaan kelloa. Ja niinhän siinä kävi, että olimme viiden metrin päässä ovesta kun kohtalonhetki tuli, emmekä koskaan päässeet sisään asti.

....

Yritämme uudelleen viikolla, jolloin väkeä on vähemmän.

Miksei aina voi olla perjantai perjantai perjantai

Jälleen yksi kouluviikko takana, ou jee. Selvisin hengissä jopa pienryhmätunneista, vaikka epäilin sitä etukäteen.

Ainoan tänään olleen luentoni jälkeen olin ensin aikeissa käväistä salilla, mutta matkalla kotiin muutinkin mieltäni ja menin keskusta-Pariisin suurimpaan ostoskeskukseen, Forum des Hallesiin. Hullut päivät varmaan vaikuttavat jotenkin etänä, koska ostin sekä uudet kengät että uuden laukun (kuvat alla). Oho...

Ollaan menossa nyt vaihtariporukalla ensin yhteen baariin istumaan, minkä jälkeen ollaan suunniteltu siirtyvämme Duplexiin tanssimaan. Duplex on ihan Riemukaaren vieressä sijaitseva tanssipaikka, eli oletan sen olevan ihan käsittämättömän kallis. Täytyy siis tankata viiniä baarissa. Hähää. Perjantait on parasta.

Iltakävelyllä

Elämä suurkaupungissa alkaa asettua takaisin uomiinsa Helsingin-visiitin jäljiltä. Tiistaina kävin luentojen jälkeen iltakävelyllä täällä Montmartrella, eilen menimme porukalla EIAP:n (Échanges internationaux à Paris'n) järjestämiin Espanja-tyylisiin kekkereihin.

Eilisissä juhlissa oli kaikenlaista ohjelmaa: opi espanjaa -tunteja, espanjalaista ruokaa (täysin vääräoppisesti tehtyä, tosin, ainakin espanjaneläviemme mukaan) ja erilaisia tansseja. Bibikset järjestettiin myös alueella, jossa en ollut ennen käynyt, mikä on aina virkistävää.

Tiistaiselta kävelyltä ei ole paljon turinoitavaa, mutta photoa riittää. Toki voisin päivitellä sitä, että kävin nyt ensimmäistä kertaa Sacré Coeurilla, vaikka se pönöttää viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Lisäksi Sacré Coeurin juurella kuulin pitkästä aikaa hauskimman turistikrääsäkauppiaan vastauksen siihen, että olen Suomesta: "Ah, Finland! Hakuna matata!"