lauantai 19. lokakuuta 2013

Kun maailma on sun osteri, osa 1



























Fun fact: Pariisi on kaupunki, jossa vierailee vuosittain maailman eniten turisteja (Wikipedian mukaan, huomatkaa taipuvaisuuteni ankaraan lähdekritiikkin). Täällä kymmenisen viikkoa budjattuani en ihmettele yhtään.

Nimittäin, vasta eräänä lauantai-aamuna täällä ymmärsin, mitä "maailma on mun osteri" tarkoittaa (tämän lähde on William Shakespeare, eli parempaan suuntaan ollaan menossa). On mageeta, kun jalkojen ja bussilipun ulottuvissa on niin paljon kaikkea: Näyttelyitä, museoita, konsertteja, kauppoja (niin pieniä putiikkeja kuin Zarojakin), baareja ja klubeja. Ja, kun kadulla näkee ihan Alan Rickmanin näköisen miehen, se saattaa ihan oikeasti olla Alan Rickman. Toki ajoittain se, että kaikkea on tosi paljon, on hippusen ärsyttävää. Esimerkiksi yliopistolle matkatessa, kun väkeä on niin pipona, että metrossa hiki valuu selkää pitkin. Tai silloin, kun ajattelee tekevänsä rauhallisen kävelyn puistossa, ja kaikkialla on säntäileviä lenkkeilijöitä kuin Helsinki City Runissa konsanaan.

Mitä täällä sitten kannattaa tehdä? Osa 1.
1. Nähdä perinteiset nähtävyydet, koska ne ovat klassikoita. Kornia ehkä, mutta kyllä se Eiffel kannattaa käydä tsiigaamassa. Muita vastaavia:
* Musée d'Orsay (ennen uutta vuotta täällä käyville tiedoksi, että siellä on tällä hetkellä menossa Masculin, masculin -niminen näyttely, joka esittelee alastonta miesvartaloa taiteen keinoin)
* Sacré Coeur (kirkko Montmartrella)
* Île de la Cité (Pariisin keskellä oleva saari) ja sillä sijaitseva Notre Dame -kirkko
* Riemukaari ja sen takaa lähtevä ostoskatu Champs-Élysées

2. Syödä ja juoda (viiniä). Esimerkiksi täällä:
* La Fourmi (osoite 74, rue des Martyrs): Illanviettopaikka, jossa on isot ikkunat, kohtuuhintaista viiniä, yksinkertaisuudessaan maittavaa ruokaa ja paikalliset hipsterit mestoilla.
* Les Piétons (osoite 8, rue des Lombards): Ei aivan syyttä suosittu tapas-paikka - tiistai-iltana saimme pöydän vain tunniksi, kun ei ollut varausta. Happy hourina lasi sangriaa ei maksa juuri mitään (tää halpa viini -juttu tuntuu olevan merkitsevä näissä suosituksissa :D)
* Bistrot l'Époque (osoite 81, rue du Cardinal Lemoine): Stereotyyppinen pariisilaisbistro. Ulkoapäin hiukan vaatimattoman oloinen, mutta ilmiselvästi rakkaudella tehtyä ja pieteetillä lautaselle aseteltua ruokaa.
* Café Columbus (osoite esimerkiksi 21, rue Soufflot): Huolimatta siitä, että kyseessä on kahvilaketju, se on mahdottoman söpö. Take-away-mukeja koristaa pyöreä karhun naama, ja vitriinissä on tarjolla aika fyysisiä muffineita (ne painavat varmaan kilon tsipale). Lisäksi ainakin rue Soufflot'n yksilössä on wlan, eli kahvihetken voi maustaa surffailemalla internetseissä.

3. Nähdä, ce qui se passe (eli mitä tapahtuu).
Täällä ollessani olen käynyt katsomassa katutaiteilijoiden spray-maalaamaa oranssia kerrostaloa ja alkuräjähdyksestä kertovaa valo-ilotulitus-ääni-show'ta. Vastaavia älyttömän päheitä tapahtumia on koko ajan. Tämän takia matkaa kannattaa suunnitella netissä seuraavien blogien avustuksella. Tässä kohtaa ranskan osaajat ja ahkerat google-kääntäjät ovat valitettavasti etuoikeutettuja, koska siisteimmät blogit ovat ranskaksi:
* The HIP Paris Blog (englanniksi!)
*RUOKAEKSTRA:* Hungry for Paris (englanniksi!)
*PRINTTIEKSTRA* Osta lehtikojusta (ranskankielinen) Pariscope. Se sisältää jokapariisilaisen menovinkit printtimuodossa.

To be continued. Kun maailma on sun osterin toisessa osassa on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita (eli esimerkiksi, où on fait le shopping).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti