Kun perjantai-aamuna saavuin Lontooseen, marraskuun
aurinko paistoi niin kirkkaasti, että silmiin sattui. (Huomaatteko, ihan
kaikkialla maailmassa "marraskuun aurinko" ei ole käsitteellinen
paradoksi.) Olin kuitenkin unohtanut ladata kameran akun, joten mieletön
kuvamateriaali tästä valoilmiöstä jäi vain haaveeksi, ja blogissakin
joudutaan tyytymään eilisen harmauteen Lontoo-fotojen osalta.
Tasapainotin sunnuntain rentoutumista palloilemalla Lontoossa maanantaina aktiivisesti. Saavuttuani cityyn kävin heittämässä kamat St Pancrasin asemalle odottamaan, ja lähdin Oxford Streetille tsekkaamaan kauppoja. Pidin itseni kurissa, enkä ostanut kuitenkaan koko päivänä muuta kuin ruokaa! Täytyy todeta, muuten, että Oxford Streetin kaupat olivat melkoisen mageita ihan itsessään, ja aika täynnä shoppaajakansaa - eurokriisi tuntuu rajoittuvan aika tiukasti Euroopan eteläisiin osiin.
Kauppojen lisäksi olin tosi vaikuttunut Lontoon pikaruokavalikoimasta. En nyt tällä viittaa mäkkäriin enkä KFC:n, vaan niihin lukuisiin paikkoihin, joista saa esimerkiksi neljän punnan keittoja, sushiaterioita ja moniviljasämppäreitä. Nom nom!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti