Wiikonloppu

En muista, koska viimeksi olisin odottanut näin paljon viikonloppua. Tälle päivälle oli nimittäin kaksi deadlinea - kilpailuoikeuteen piti kirjoittaa essee, ja kansainväliseen yksityisoikeudessa oli välikoe. En edes yritä puolustella hiljaisuutta blogissa väittämällä, etten ole koko viikkona tehnyt muuta kuin näitä, ehei, pikemminkin olen vellonut niitä koskevassa stressissä pystymättä blogin vaatimaan luovaan prosessiin (öhöhö).

Suomessa olisin ihan hyvin voinut aloittaa esseen ja lukemisen joskus keskiviikko-iltapäivänä, mutta täällä tällaiset pienetkin deadlinet ovat paljon työläämpiä. Esseen hankaluus ei ollut niinkään aiheessa, vaan pikemminkin esseen muodossa. Ranskalaiset ovat nimittäin ihan käsittämättömiä struktuurifriikkejä. Siinä, missä Suomessa ohjeistetaan muodon osalta, että "ole järjestelmällinen, ja loppuun voi tehdä pienen koonnin - niin ja otsikko ois kiva", Ranskassa kerrotaan tyyliin, montako lausetta esittelykappaleessa pitää olla. Tän Ranska-struktuurin tajuaminen sillä tasolla, että kehtaisin palauttaa esseentapaiseni, oli jo työn ja tuskan takana.

(No joo, täytyy kyllä myöntää aiheenkin olleen hiukan tuskallinen. Kuka laittaa oikkareita kirjoittamaan siitä, onko kartellien kielto hyväksi taloudellisen kriisin aikana? Suurin osa oikkareista ymmärtää just ja just inflaation ja deflaation eron, ei juurikaan enempää.)

Kansainvälisessä yksityisoikeudessa tuskanhien karpaloita aiheutti ihan vain itse aihe. Nimestään huolimatta aine on aika suurelta osin Ranskan kansallista oikeutta. Me ollaan siis käsitelty lähinnä kysymystä, minkä maan lakia tulee soveltaa minkäkinlaisessa kysymyksessä. Esimerkki: suomalainen ja kolumbialainen menevät naimisiin Saudi-Arabiassa, ja muuttavat Turkkiin. Asuttuaan Turkissa muutaman vuoden he eroavat. Minkä maan lakia avioeroon tulee soveltaa? (Näissä oletetaan aina, että ranskalainen tuomioistuin on ratkaisemassa ongelmaa - ja maat ovat noin eksoottisia, etteivät EU-säännökset soveltuisi.) Tällaisista kysymyksistä on miljoona kansainvälistä sopimusta ja miljoona EU-asetusta, mutta käsitelläänkö me niitä? Ei, me käsitellään ranskalaisia lainvalintasäännöksiä ja yleisiä periaatteita.

Nykyään ymmärrän jo yleensä, mistä meidän käsittelemissä Ranskan korkeimman oikeuden tapauksissa on kyse - ekoilla tunneilla tuijotin silmät pyöreinä ja pohdin, mitä ihmeen höpöhöpöä se tämä on.

MUTTA, arvatkaa miten palkitsen itseni tästä suunnattomasta urakasta? Huomenna klo 07:10 hyppään Eurostariin ja kiidän Englantiin kaverin luo viikonlopuksi!!!