perjantai 29. marraskuuta 2013

Väsy painaa silmiä

Perjantai-aamut ovat vaikeita. Vaikka lukujärjestykseni onkin yleisesti ottaen iltaihmisystävällinen, perjantain ensimmäinen tunti alkaa jo kahdeksalta, mikä on täysin järjetön aika. Kun lähdin tänäänkin kotoani 7:25, kaduilla ei liikkunut ketään muuta ja oli pimeää. On ihan selvää, ettei ihmisen kuuluisi olla muualla kuin vällyjen välissä sellaisissa olosuhteissa.

Osittain väsymys johtui muustakin kuin luennon täysin käsittämättömästä alkamisajankohdasta. Järjestimme eilen muiden vaihtareiden kanssa Suomi-pikkujoulut. Yksi meistä oli viime viikonloppuna käymässä Suomessa, ja toi sieltä glögiä, pipareita ja salmiakkia. Minä toin isovanhempieni tuomia Pågen-korvapuusteja, joissa oli piparimausteita. Harmittaa, että unohdin ottaa kameran mukaan sinne mennessäni.

Ihminen kyllä tarvitsee pikkujouluja. Etenkin mun kaltaisilla harrastusrohmuilla on yleensä viidet-kuudet eri pikkujoulut joka vuosi. Todettakoon että lasken tähän lukuun kaikenlaiset mehuglögin-kanssa-pällistely-tilaisuudet. Täällä vaihdossa monia niitä piirejä, joissa pikkujouluja vietetään, ei vain ole. Täällä ei harrasta mitään tai käydä töissä.

Itseasiassa, sanoi opetusministeriö opiskelijoiden työpaikoista mitä vain, minulla on ikävä töissäkäyntiä. Joo, muutenkin kuin pikkujoulujen puutteen takia. Kuulun nimittäin siihen 90 % opiskelijoista, joille akateeminen vapaus ei sovi ollenkaan. Mä käytän sen tosi tyhmästi: Valitsen kurssini kuin 5-vuotias (kaikki kivat eka, nyt jäljellä on vaan hallinto-oikeutta ja ymppää), opiskelen öisin (koska päivällä katsoin "vielä yhtä jaksoa" Netflixistä) ja nukun päiväunia. Työ tuo elämään rakennetta ja kuria. Kotona ja kirjastossa voi elää kuin pellossa, töissä ei. Lisäksi opiskelijalla ei ole samanlaista työporukkaa, tiimiä, jota näkisi monta kertaa viikossa.

Kirjoitan tätä postausta kirjastolta (M.O.T), ja taidan vihdoin vastata kirjojen kutsuun.

PS. Koska kuvia eilisistä pikkujouluista ei ole (nyyh!), kuvitukseksi valitsin Printemps-tavaratalon jouluikkunan. Tai siis yhden kymmenestä jouluikkunasta... Olen melko varma että Printempsin ja Lafayetten jouluvalaistukset ja -ikkunat lämmittävät Pariisin ulkolämpötilaa yhdellä asteella, ne ovat nimittäin valtavia.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti