Mun aamut ovat ihan toivottomia. Sellaisina päivinä, joina ohjattuja toimintoja ei ole ennen iltapäivää, en ikinä nouse sängystä ennen puoltapäivää. Älkää käsittäkö väärin, yleensä kyllä herään yhdeksän pintaan - vietän vain muutaman tunnin lukien lehtiä netistä (tämä siirtyi uudelle tasolle kun huomasin, että Kauppalehden voi lukea ilmaiseksi yliopiston etäyhteydellä), heittäen läpyskää facebookissa ja katsoen sarjoja Netflixistä. Tyypillisesti myös syön aamupalaa pitkään ja hartaasti.
Tiedän, että tästä ei pitäisi potea huonoa omaatuntoa, kunhan saan kouluhommat sitten illalla hoidettua, mutta jotenkin kirjastoon raahautuminen klo 13 tuntuu tosi dekadentilta.
Aloitin eilen merioikeuden esseen kirjoittamista. Tai no, "aloittaminen" on jokseenkin vahva ilmaus sille, että käytin 3-4 tuntia aiheen valitsemiseen. Vaikeus johtui siitä, että esseessä olisi tarkoitus vertailla jotain osaa Suomen ja Ranskan merioikeudesta. Ongelma on, että a. oikeudenalalla on kansainvälisiä sopimuksia, joita sekä Suomi että Ranska noudattavat - ei siis juurikaan vertailtavaa, ja b. toisaalta monista kysymyksistä ei löydä tietoa netistä, ja haluaisin saada esseen hyvään kuntoon ennen kuin palaan Kaisa-kirjaston "lihapatojen" äärelle joulukuun lopussa. Suomessa merioikeus meni pois muodista 20 vuotta sitten (joo, se on ollut joskus muodissa!), joten tietoportaali Edilex ei varsinaisesti tursua asiantuntija-artikkeleita alalta.
Valitsin lopulta aiheekseni laivanisännän vastuun onnettomuustilanteissa, koska siitä on korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä, toisin sanoen kuranttia nettimateriaalia.
Nyt kun siellä toisella puolella naureskelette tälle uudelle lempiaineelleni, "hah tutkiiko merioikeus EU-direktiivejä merirosvojen koukkujen käyryydestä", voin vähän valaista aineen olemusta. [Tämä ja seuraava kappale kannattaa skipata, jos alkaa haukotuttaa.] Ranskassa mereen liittyvä oikeus on jaettu kahtia, "droit maritime":n ja "droit de la mer":n. En tiedä, kääntyvätkö nämä molemmat termit suomeksi "merioikeudeksi", mutta itse käytän tätä sanaa molemmista. Droit de la mer tutkii esimerkiksi sitä, mistä Greenpeace-jupakassa on kysymys: Valtioiden (rikosoikeudellista) toimivaltaa omilla aluevesillään, aluevesien ulottuvuutta, toimivaltaa aavalla merellä eli aluevesien ulottumattomissa. Droit de la mer on julkisoikeutta, eli se tutkii kysymyksiä, joihin liittyy valtio vallankäyttäjänä.
Droit maritime, jota minun kurssini käsittelee, on yksityisoikeutta. Keskeisiä kysymyksiä ovat siis esimerkiksi Costa Concordian tyyppiset vastuukysymykset onnettomuustilanteissa, mutta myös merenkulkijoiden työoikeudelliset kiistat. Joo, termi on oikeasti "merenkulkijat", englanniksi "seafarers" ja ranskaksi "les marins". Kieltämättä näitä juttuja lueskellessa tulee välillä fiilis, että on keskellä Sinbad-merenkulkijasta väännettyä lakimiesvitsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti