Isovanhemmat vierailulla

Ahh, miten kiva viikonloppu! Vietin paljon aikaa toisten isovanhempieni kanssa, jotka lennähtivät tänne Pariisiin minua katsomaan. He ovat asuneet 70-luvulla muutaman vuoden täällä, joten en todellakaan tuntenut itseäni turistioppaaksi, vaan pikemminkin osaavien turistioppaiden asiakkaaksi.

Aloitimme viikonloppumme perjantaina maittavalla hotelliaamiaisella. Isovanhempani olivat valinneet hotellin, joka sijaitsi Madeleinen kirkon takana (ks. kuva yläpuolella). Ensimmäisenä päivänä kävimme katsastamassa paikat, joissa itse käyn eniten - yliopistorakennukset latinalaiskorttelissa ja pikkuruisen asuntoni Montmartrella. Lounastimme kantapaikaksi muodostuneessa Le Bruantissa, jossa on peripariisilainen tunnelma ja hyvää sapuskaa.

(Vinkki: Le Bruantin lähellä, vilkkaan Rue des Abbessesin ja hiljaisemman Rue Veronin varrella on monta hyvin potentiaalisen näköistä ruokapaikkaa.)

Lauantaina löysimme sisäiset hipsterimme, ranskalaisittain "bobomme". Tähän väliin täytyy kyllä todeta, että tarkalleen ottaen bobo ei kyllä ole ihan sama kuin hipsteri vaikka läheltä liippaa. Siinä, missä hipsterit ovat yleensä 15-25 -vuotiaita lukiolaisia tai opiskelijoita, joilla on liian isot silmälasit, fiksipyörät ja sammarit, bobo-nimitys tulee sanoista "bourgeois-bohème" ("porvarillinen boheemi"). Bobot ovat ylirentoja 20-40 -vuotiaita, mutta konseptiin liittyy jonkinlainen tekopyhyys väitetyn vasemmistolaisuuden suhteen. En ihan täysin ymmärrä bobouden syvintä olemusta, koska täällä kaikki käsitteet ovat vähän eri skaalassa - esimerkiksi ranskalaiset vasemmistolaiset ovat suunnilleen samassa kohtaa poliittista kenttää kuin patavanhoilliset kokomuuslaiset.

Miten taas päädyin selittämään tällaista? No, takaisin asiaan. Me pikku-hipsterit suuntasimme heti lauantai-aamusta Saint-Ouenin kirpputorille. Siinä mielessä kirppari ei ole se hipstereistä hipsterein, että siellä myydään aika vähän vaatteita tai kenkiä. Astioita, kalusteita, koruja, rasioita ja muita esineitä on sen sijaan myynnissä vaikka millä mitoin.

Jos mielenne tekee samalle kirpputorille, kannattaa napata metro numero 4 ja ajaa sen pohjoiselle päätepysäkille Porte de Clignancourtiin. Metroasemalta suunnataan suoraan pohjoiseen kohti isompaa autotietä (boulevard périphérique), ja hyökätään sen ali. Ei kannata hämääntyä puhelimia kauppaavista miehistä, ne ovat kansoittaneet lähinnä alueen metroaseman lähellä. Kun autotie on alitettu, ensiksi vastaan tulee tyypillinen turistikirppis, jolla myydään enimmäkseen vain krääsää ja rättejä. Varsinainen St. Ouen -tori löytyy vasta sen takaa.

Kirpputorin läheisyydestä löytyy myös vähän hienompia kauppoja, joissa myydään antiikkia ja 60-70-luvun tuotantoa. Me piipahdimme Marché Malassiksessa, jonka osoite on 142, Rue des Rosiers. Kuten kultaisella 90-luvun koodatusta nettisivuista huomaa, paikka on omistautunut antiikille.

Marché Malassiksessa näin ehkä siisteimmän Star Wars -ohjeistuotteen ikinä:

Talvivalot

Vastustan ehdottomasti sitä, että jouluvalot riisutaan heti loppiaisena vedoten siihen naurettavaan seikkaan, että joulu meni jo. No joo, mutta pimeä kuitenkin jäi! Ehdotankin, että jouluvalot nimetään tästedes talvivaloiksi, jolloin ne voivat pysyä paikoillaan ainakin helmikuun puoliväliin, miksei jopa loppuun asti.

Täällä Pariisissa jouluvaloja on laitettu paikoilleen viime viikolta lähtien. Kävimme tänään tuntien jälkeen tsekkaamassa Champs-Élysées'n valokimaran ja joulumarkkinat. Nappasin myös kuvan Rue Soufflot'n valoista, jotka on laitettu yliopistorakennuksemme välittömään läheisyyteen:

Champs-Élysées'n valot olivat hiukan suurellisemmat:

 

Myös kotini lähellä on valoja, mistä diggailen kovasti. Helsingissäkin pitäisi olla valoja muualla kuin Aleksilla:

Lontoo

Kun perjantai-aamuna saavuin Lontooseen, marraskuun aurinko paistoi niin kirkkaasti, että silmiin sattui. (Huomaatteko, ihan kaikkialla maailmassa "marraskuun aurinko" ei ole käsitteellinen paradoksi.) Olin kuitenkin unohtanut ladata kameran akun, joten mieletön kuvamateriaali tästä valoilmiöstä jäi vain haaveeksi, ja blogissakin joudutaan tyytymään eilisen harmauteen Lontoo-fotojen osalta.

Tasapainotin sunnuntain rentoutumista palloilemalla Lontoossa maanantaina aktiivisesti. Saavuttuani cityyn kävin heittämässä kamat St Pancrasin asemalle odottamaan, ja lähdin Oxford Streetille tsekkaamaan kauppoja. Pidin itseni kurissa, enkä ostanut kuitenkaan koko päivänä muuta kuin ruokaa! Täytyy todeta, muuten, että Oxford Streetin kaupat olivat melkoisen mageita ihan itsessään, ja aika täynnä shoppaajakansaa - eurokriisi tuntuu rajoittuvan aika tiukasti Euroopan eteläisiin osiin.

Kauppojen lisäksi olin tosi vaikuttunut Lontoon pikaruokavalikoimasta. En nyt tällä viittaa mäkkäriin enkä KFC:n, vaan niihin lukuisiin paikkoihin, joista saa esimerkiksi neljän punnan keittoja, sushiaterioita ja moniviljasämppäreitä. Nom nom!

"Bienvenue à Paris"

Kotona taas! Läimäisin juuri ulko-oven kiinni ja heitin laukun lattialle. Mukana ollut urheilukassi tursuaa liitoksistaan, sillä koin perjantaina aamuviideltä pakatessani, että on tarpeellista ottaa mukaan puolet omaisuudestani.

Viikonloppu oli varsin rentouttava, mikä teki gutaa viime viikon työrupeaman jäljiltä. Perjantaina tehtiin kaverini kanssa kävelylenkki Oxfordin keskustassa ja vähän sen ulkopuolella. Mulle Oxfordin kaupunki (kylä?) oli vähän samanlainen kokemus kuin Versailles. Kumpaankaan tullessani en tajunnut, että siellä asuu jonkin verran ihmisiä, eli kyseessä ei ole pelto ja rakennus (Oxfordin tapauksessa yliopisto, Versailles'n tapauksessa linna).

Pikkukaupunkina Oxford on oikein lutuinen, erityisesti illalla, kun jouluvalot toivat jouluista tunnelmaa. Kuten kuvista näkee, ihmisiä siellä kuitenkin riittää - päivisin harhailevia turisteja, iltaisin elämöiviä opiskelijoita.

Kuten ilmeisesti aika monet Oxfordin yliopiston opiskelijat, kaverini asui collegensa opiskelija-asunnossa ihan keskustassa. Mesta oli ihan älytön, niin aina auki oleva kirjasto kuin Harry Potter -maisematkin:

Lauantai-päivänä kaverini piti mennä pelastamaan fudisjoukkueensa ahdingosta, joten kiertelin itsekseni kaupungilla ja olin tosi kulturelli, pistäydyin nimittäin The Ashmolean -museossa. (Sisäänpääsy ilmainen, hähää!) Museon genre on historia ja taide, ja sen kokoelma on monipuolinen. Kiertelin museossa ja otin tosi hipstereitä kuvia yli tunnin:

Lauantai-iltana menimme kaverini kanssa aikaisemmin mainitsemiini teemabileisiin, joiden teemana olivat sadut. Kaverini pukeutui Nalle Puhiksi, itse olin olevinani siivet pudottanut Helinä-keiju. Puvun onnistumisesta kertoo, että vain kaksi tyyppiä edes tunnistivat minun olevan puvussa ja kysyivät, mikä olen. Onneksi puvut ovat teemabileissäkin vain toissijaisia, ja hauskaa riitti kaverini huoneessa pidetyille jatkoille saakka.

Sunnuntaina lähinnä lepuutimme väsyneitä raajojamme, tai no, minä lepuutin ja kaverini teki kouluhommiaan. Oxfordissa lukukaudet ovat lyhyitä, alle 10 viikkoa, joten työtahti on intensiivinen. Kun tänään lähdin aamulla bussilla kohti Lontoota, kaverini säntäsi kvanttifysiikan filosofian luennolle. Kieltämättä komission laskelmat sakoista, jotka langetaan kilpailuoikeudellisista rikkomuksista, tuntuvat vähän pinnallisilta ja yksinkertaisilta kvanttifysiikkaan verraten. Saati sen filosofiaan.

"Mulle venäjän opiskelu on aika helppoa, koska se muistuttaa muinaiskreikkaa"

Terveiset Oxfordista!

Saavuin tänne eilen iltapäivällä Keski-Euroopan Allegrolla, Eurostarilla. Matka taittui noin kahdessa tunnissa. Koska halusin halvimmat mahdolliset liput, jouduin valitsemaan klo 7:10 lähtevän junan - heräsin siis jo ennen viittä ehtiäkseni läpi passintarkastuksista yms. Näytin varmaan vähän väsyneeltä, koska passintarkastusmies kysyi huvittuneena, oliko herätys vaikea.

Ennen kuin jatkoin Lontoosta tänne Oxfordiin, palloilin hiukan keskustassa. En ollut ennen käynyt Lontoossa, joten kävin tiirailemassa London Eyetä ja Big Beniä. Bussi Oxfordiin oli supermukava, siellä oli wlan, ja matka kesti vain noin puolitoista tuntia.

Tänään ollaan kaverini kanssa menossa naamiaisjuhliin, joiden teemana ovat sadut. Ajattelin pukeutua siivettömäksi Helinä-keijuksi siistimmän idean puutteessa.

Wiikonloppu

En muista, koska viimeksi olisin odottanut näin paljon viikonloppua. Tälle päivälle oli nimittäin kaksi deadlinea - kilpailuoikeuteen piti kirjoittaa essee, ja kansainväliseen yksityisoikeudessa oli välikoe. En edes yritä puolustella hiljaisuutta blogissa väittämällä, etten ole koko viikkona tehnyt muuta kuin näitä, ehei, pikemminkin olen vellonut niitä koskevassa stressissä pystymättä blogin vaatimaan luovaan prosessiin (öhöhö).

Suomessa olisin ihan hyvin voinut aloittaa esseen ja lukemisen joskus keskiviikko-iltapäivänä, mutta täällä tällaiset pienetkin deadlinet ovat paljon työläämpiä. Esseen hankaluus ei ollut niinkään aiheessa, vaan pikemminkin esseen muodossa. Ranskalaiset ovat nimittäin ihan käsittämättömiä struktuurifriikkejä. Siinä, missä Suomessa ohjeistetaan muodon osalta, että "ole järjestelmällinen, ja loppuun voi tehdä pienen koonnin - niin ja otsikko ois kiva", Ranskassa kerrotaan tyyliin, montako lausetta esittelykappaleessa pitää olla. Tän Ranska-struktuurin tajuaminen sillä tasolla, että kehtaisin palauttaa esseentapaiseni, oli jo työn ja tuskan takana.

(No joo, täytyy kyllä myöntää aiheenkin olleen hiukan tuskallinen. Kuka laittaa oikkareita kirjoittamaan siitä, onko kartellien kielto hyväksi taloudellisen kriisin aikana? Suurin osa oikkareista ymmärtää just ja just inflaation ja deflaation eron, ei juurikaan enempää.)

Kansainvälisessä yksityisoikeudessa tuskanhien karpaloita aiheutti ihan vain itse aihe. Nimestään huolimatta aine on aika suurelta osin Ranskan kansallista oikeutta. Me ollaan siis käsitelty lähinnä kysymystä, minkä maan lakia tulee soveltaa minkäkinlaisessa kysymyksessä. Esimerkki: suomalainen ja kolumbialainen menevät naimisiin Saudi-Arabiassa, ja muuttavat Turkkiin. Asuttuaan Turkissa muutaman vuoden he eroavat. Minkä maan lakia avioeroon tulee soveltaa? (Näissä oletetaan aina, että ranskalainen tuomioistuin on ratkaisemassa ongelmaa - ja maat ovat noin eksoottisia, etteivät EU-säännökset soveltuisi.) Tällaisista kysymyksistä on miljoona kansainvälistä sopimusta ja miljoona EU-asetusta, mutta käsitelläänkö me niitä? Ei, me käsitellään ranskalaisia lainvalintasäännöksiä ja yleisiä periaatteita.

Nykyään ymmärrän jo yleensä, mistä meidän käsittelemissä Ranskan korkeimman oikeuden tapauksissa on kyse - ekoilla tunneilla tuijotin silmät pyöreinä ja pohdin, mitä ihmeen höpöhöpöä se tämä on.

MUTTA, arvatkaa miten palkitsen itseni tästä suunnattomasta urakasta? Huomenna klo 07:10 hyppään Eurostariin ja kiidän Englantiin kaverin luo viikonlopuksi!!!

Edelleen elossa!

Kuten tiedämme, täällä eteläisessä Euroopassa osataan relata. Niinpä Suomessa lähes tuntematonta juhlapyhää, pyhäinpäivää, juhlistetaan kokonaisella lomaviikolla yhden lauantain sijaan. Uu jee.

Otin loman super rennosti, ja nautin vierasseurasta. Ensiksi paikalle saapui äitini, jonka kanssa kierrettiin huomattava määrä niin ravintoloita kuin kauppojakin. Viikonlopun mittaisen viinimittelön jälkeen äiti vaihtui poikaystävään, jonka kanssa kiersimme kaikki perusnähtävyydet ja nukuimme kuin pienet siiselit. Näiltä aktiviteeteilta en kerennyt päivittelemään blogia, mutta tästä eteenpäin olen taas radioaalloilla!

Kuvasatoa ehkä syksyn siisteimmältä viikolta:

PS. Vika kuva kertoo jälleen siitä, mitä jo aikaisemmin sanoin ranskalaisten taidosta valaista isoja juttuja. Varsin kehittyneellä tasolla, tämä taito nimittäin.

Saint-Ouen

Eräänä sunnuntai-aamuna me pikku-hipsterit suuntasimme heti lauantai-aamusta Saint-Ouenin kirpputorille. Siinä mielessä kirppari ei ole se hipstereistä hipsterein, että siellä myydään aika vähän vaatteita tai kenkiä. Astioita, kalusteita, koruja, rasioita ja muita esineitä on sen sijaan myynnissä vaikka millä mitoin.

Jos mielenne tekee samalle kirpputorille, kannattaa napata metro numero 4 ja ajaa sen pohjoiselle päätepysäkille Porte de Clignancourtiin. Metroasemalta suunnataan suoraan pohjoiseen kohti isompaa autotietä (boulevard périphérique), ja hyökätään sen ali. Ei kannata hämääntyä puhelimia kauppaavista miehistä, ne ovat kansoittaneet lähinnä alueen metroaseman lähellä. Kun autotie on alitettu, ensiksi vastaan tulee tyypillinen turistikirppis, jolla myydään enimmäkseen vain krääsää ja rättejä. Varsinainen St. Ouen -tori löytyy vasta sen takaa.

Kirpputorin läheisyydestä löytyy myös vähän hienompia kauppoja, joissa myydään antiikkia ja 60-70-luvun tuotantoa. Me piipahdimme Marché Malassiksessa, jonka osoite on 142, Rue des Rosiers. Kuten kultaisella 90-luvun koodatusta nettisivuista huomaa, paikka on omistautunut antiikille.

Marché Malassiksessa näin ehkä siisteimmän Star Wars -ohjeistuotteen ikinä:

Kun maailma on sun osteri, osa 2

Lupasin kirjoittaa jatko-osan postaukseen siitä, mitä täällä kannattaa tehdä. Vihjasin jopa esitteleväni potentiaalisia ostospaikkoja. Aïe aïe! Täytyy sanoa, että tällä rahankäytöllä eurooppalaisen talouden pitäisi alkaa kohentua.

1. Vallée Village, outlet-kylä

Kylä sijaitsee reilun puolen tunnin metromatkan päässä Pariisista. Kylässä riittää niin putiikkia kuin asiakkaitakin. Kaupat edustavat kalliimpaa hintaluokkaa, esimerkiksi Ralph Laurenia, Michael Korsia, Jimmy Choota, Longchampia ja Tommy Hilfigeriä. Alennukset normaalihinnasta ovat vaihtelevia, osittain tosi hyviä - itse investoin viime viikonloppuna Calvin Kleinin rintsikoihin, jotka maksoivat 20e. Mestoille pääsee RER-juna A:lla, pysäkin nimi on Val d'Europe.

2. Citypharma Rue du Four  (osoite: 26, Rue du Four)

(Ranskalaiset) ihonhoitotuotteet ovat täällä houkuttelevimmissa hinnoissa kuin Suomessa, ja kaikista parhaat diilit saa Citypharmasta. Myös putiikin vitamiinivalmisteet ja luonnontuotteet ovat huokeita. Valitettavasti suurin osa Pariisiin suuntaavista turisteista tietää tämän. Kauppa on aina täynnä, jopa ihan tavallisina arkiaamuina. Jos psyyke kestää hullujen päivien tasoisen kuhinan, kandee käydä tsekkaamassa.

3. "Alue Oopperan takana"

Boulevard Haussman on vähän kuin Pariisin Aleksanterinkatu. Siltä löytyvät suurimmat pariisilaiset tavaratalot, Galeries Lafayette ja Printemps, mutta myös kaikki suosituimmat perusvaateliikkeet kuten Zara ja Mango.

4. Le Forum des Halles (osoite: 101, Rue Berger)

Ihan keskellä Pariisia maan alla sijaitseva ostoskeskus, josta löytyvät jotakuinkin kaikki keskihintaiset vaate- ja kenkäkaupat. Valitettavasti ostoskeskus on suunniteltu vähän kuin Itäkeskus (ei ulkonäöllisesti vaan pohjaltaan), eli "ai nyt me ollaan taas tässä" -hetkiä saattaa tulla.

5. Kilovaatekaupat

Kilovaatekauppoja, eli kauppoja, joissa second hand -vaatteet on hinnoiteltu niiden painon perusteella, on oikeastaan ympärä Pariisia. Keskittymä näitä löytyy Rue de la Verrerieltä (ei kovin pitkä katu :)). Näillä holleilla on muitakin hauskoja, pieniä sekä isoja putiikkeja, eli kannattaa kierrellä.

Toisin sanoen, rahoistaan täällä kyllä pääsee eroon.

Aiheeseen liittyen nappasin kuvia Abbessesin metroasemalla sunnuntaina olleesta pienestä kirpparista, joka oli super symppis.

Marie Antoinetten buduaarissa

 

Kun lupauduin lähtemään lauantai-päiväksi Versaillesiin, en tiennyt mihin olin ryhtymässä. Päällepäin retki kuulosti lokoisalta: junalla puolen tunnin matkan päähän Pariisista, ilmainen sisäänpääsy linnaan (tulee halvaksi olla nuori eurooppalainen), eväiden mutustelua puistossa ja paluu takaisin boulevard périphériquen turvalliselle sisäpuolelle. Joopa joo.

Linna-osuus menikin aivan suunnitelmien mukaisesti, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja linna oli täynnä hullun lailla kuvaavia kiinalaisia. Kiertelimme vaatimattomassa asumuksessa noin tunnin, minkä jälkeen siirryimme ihailemaan vielä vaatimattomampaa puutarhaa.

Puutarhassa vierähti tovi. Olen kyllä aikaisemminkin kuullut saksalaisten olevan perusteellisia ja järjestelmällisiä, mutta tämän mittakaava oli mennyt minulta ohi. Kun pintauduimme linnasta puutarhaan, kello oli kaksitoista. Olimme juuri missanneet ajan, jolloin suihkulähteet olivat päällä, ja seuraava alkaisi vasta puoli neljältä. Jostain syystä olin meistä ainoa, jonka mielestä ei ole mitään järkeä hengailla puistossa kolmea ja puolta tuntia odottamassa, että vesi alkaisi suihkuta kivestä, joten pidin mölyt mahassani. Ja, koska meidän täytyi tietysti nähdä kaikki suihkulähteet päällä, lähdimme raahautumaan kotiin vasta puoli kuudelta.