Jos peiton alle voisin jäädä nukkumaan

(Kuvan kirjat ovat rekvis... eikun tietysti lempiopuksiani. Virtahepo puolestaan on serkulta saatu pyyhekumi, joka piristää päivää ihan vain olemalla silmiäkivistävän pinkki.)


Yliopiston kurssit ovat nyt rullanneet kolmisen viikkoa, joten salit alkavat löytyä vähemmällä etsimisellä ja opettajien puheet kuulostaa enemmän ihmisen kieleltä. Kuten aikaisemmin mainittu, viikko-ohjelmaani kuuluu kansainvälistä yksityisoikeutta, EU-kilpailuoikeutta, meri- ja kuljetusoikeutta, immateriaalioikeutta ja business law'ta (joka ei tosin ole alkanut, koska opettajaa ei ole vielä löytynyt).

Lukujärjestykseeni kuuluu jokaisesta kurssista kolme tuntia luento-opetusta viikossa, joko kolmen tunnin tai puolentoista tunnin pätkissä. Tämän lisäksi minulla on kaksi pienryhmäkurssia, joita on kumpaakin 1,5 tuntia viikossa.

Keski-Euroopassa oikeustieteen opiskelu on tietyssä mielessä aika samanlaista kuin Suomessa. Tietysti täällä opiskelijoilla on vähemmän valinnaisuutta, mikä on ainoastaan hyvä asia - itse olen suunnitellut kurssini kuin mikäkin 5-vuotias (kaikki notaarivaiheen kivat kurssit on suoritettu ensimmäisten kahden vuoden aikana, ja jäljellä on enää ympäristö- ja hallinto-oikeutta). Opetuksellisesti suurin eroavuus ovat pienryhmäkurssit, "TD":t (travaux dirigés), joita valitaan kahden aineen tueksi lukukaudessa. Itse otin TD:n EU-kilpailuoikeudesta ja kansainvälisestä yksityisoikeudesta.

TD:n tarkoitus on tukea aineen luento-opetusta. Kutakin tuntia varten täytyy tutustua annettuun materiaaliin ja tehdä tehtäviä. Tehtäviä ei onneksi kerätä, mutta koska tunnillä täytyy olla aktiivinen, tehtävät on varmaan oikeasti pakko tehdä.  Kansainvälisen yksityisoikeuden pienryhmäkurssin opettaja esimerkiksi varoitti olevansa normaalisti ihan mukava, mutta ryhtyvänsä välittömästi hankalaksi, jos emme tee yhteistyötä.

Lisäksi opettaja mainitsi, että meidän yliopistossamme maisterintutkinnon aloittavista vain 20 % pääsee läpi, ja muut siivilöityvät "muihin yliopistoihin" (lainausmerkit pyrkivät tässä ilmaisemaan äänensävyä, joka muistutti tapaa, jolla pariisilaiset puhuvat provinssista. Provinssilla tarkoitetaan muuta Ranskaa kuin Pariisia).

Oikeastaan haluaisin, että Helsingissä olisi TD:n tyyppisiä pienryhmätunteja enemmän (tai ylipäänsä), mutta täällä vaihdossa voisin kyllä keskittyä sosialisoimaan muidenkin ranskankielisten kuin kirjojen parissa. Toisaalta luulen, että TD:n työtaakka vähän hellittää, kun ranskan lukemisesta tulee enemmän rutiinia, eikä tavaamiseen kulu yhtä paljon aikaa. Tai sitten ostan vain mustan juomapullon ja täytän sen viinillä veden sijaan.